Golfarit linturetkellä
Hill Siden golfareiden ei tarvinnut lähteä linturetkelle oman kylän Vanjärveä kauemmaksi. Suojeltu Vanjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintujärvi, lintujen kevät- ja syysmuuttojen pysähdyspaikka ennen lopullisia määränpäitä. Vanjärven luonnonsuojelualue kuuluu Natura 2000 -verkostoon.
Linturetken opaskin löytyi oman golfseuran jäsenistä. Kari Sundqvist, joka asuu lähellä Vanjärveä, on ollut aktiivinen lintuharrastaja kymmenkunta vuotta.
Suuntasimme huhtikuun lopulla aamuseitsemältä Vanjärven rannalla sijaitsevalle, kyläyhdistyksen rakentamalle lintutornille. Tornin rakentamiseen ja kunnossapitoon on saatu tukea Luoteis-Uudenmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä (Apla) ja Helsingin Seudun Lintutieteelliseltä Yhdistykseltä (Tringa).
Matkalla lintutornille Kari ehti jo osoittaa kyytiläisille naakan, räkättirastaan ja västäräkin. Perillä retkeläisiä tervehti laulujoutsenten kuoro. Peilityyni järvi ja sen yllä viipyilevän kevyen usvaverhon takaa paistava aamuaurinko tekivät hetkestä linturetkien ensikertalaisille taianomaisen.
Kiipesimme torniin, jonne Kari pystytti kaukoputkensa. Kiikarit olivat heti ahkerassa käytössä ja lintuhavaintoja alkoi tulla eri puolilta. Kari etsi havainnot kaukoputkeen, josta ihailimme kohteiden muotoa ja väritystä ja arvuuttelimme lajeja, joitakin sentään tunnistettiin. Naurulokki, nokikana, töyhtöhyyppä, telkkä, suokukko, haapana, talitintti ja sepelkyyhky soidinlennollaan.
Tarkkailun lomassa Kari kertoili lintuharrastuksesta. Etiketistä opimme heti sen verran, että lintutornissa saa puhua ääneen, kuiskia ei tarvitse. Mutta tömisyttää ei saa, jottei kaukoputken tähtäin siirry.
Lintuharrastuksen aloitukseen tärkeimmät hankinnat ovat ”havis” ei havaintovihko ja hyvä lintukirja. Kari suositteli kirjaa Lars Svensson/Killian Mullarney/Dan Zetterström: Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Aloittaa voi tarkkailemalla oman lähiympäristön lintuja, tekemällä muisttinpanoja - miltä lintu näytti, minkä kokoinen se oli, miten se äänteli jne. - ja etsimällä sitten laji lintukirjasta.
Jos innostuu jatkamaan, kannattaa liittyä paikalliseen lintuyhdistykseen, josta saa tietoa linnuista, tukea harrastukseen ja tutustuu muihin harrastajiin retkillä ja muissa tapahtumissa. Yhdistyksen voi valita Bird Life Suomen sivuilla. Valtakunnallinen Bongariliitto toimii harvinaisista lintulajeista kiinnostuneiden lintuharrastajien ja -tutkijoiden yhdyssiteenä. Tiira-lintutietopalveluun ilmoitetaan myös ”tavallisia” lintuhavaintoja.
Bongaamisella tarkoitetaan pinnojen eli erilaisten uusien lintulajien laskemista - sitä, että mennään nimenomaisesti katsomaan jotain tiettyä lintuyksilöä, jonka tiedetään olevan jossain tietyssä paikassa.
Harrastajat saattavat kerätä mitä erilaisimpia havaintopinnoja, esim. elikset (elämän aikana havaitut linnut), vuodikset eli vuoden aikana havaitut linnut, ekopinnat (havainnot, jotka on tehty ekologisesti eli lihasvoimin liikkuen, kuukausipinnat (saman lajin havainnot eri kuukausina alueella), päiväpinnat (sama laji joka päivä). Jopa unipinnoja kerätään… unissa nähdyt linnut. Periaate havainnoissa on sama kuin golfin lyöntien kirjaamisessa: rehellisyys.
Lintuharrastukseen on luonnollisesti tarjolla myös lukuisia sovelluksia, mm. Collins Bird Quide ja BirdNET, jossa voi tunnistaa lintuja oman äänitteen avulla.
Vanjärven lähitienoilla pesii Karin mukaan viitisenkymmentä lajia, koko Suomessa noin 250 lajia. Ilmastomuutos vaikuttaa lajistoon, toiset vähenevät, toiset lisääntyvät, uusia lajeja tulee. Peippo ja pajulintu ovat meillä yleisimmät lajit. Niiden laulun erottaa toisistaan se, että peippo laulaa duurissa, pajulintu mollissa.
Havaintovihkoon saimme retken aikana kirjauksia yhteensä 22. Edellisten lisäksi löytyivät silkkiuikku, punajalkaviklo, kanadanhanhi, tukkasotka, harmaahaikara, kalatiira, valkoposkihanhi, varis, tundranhanhi ja ruskosuohaukka. Sekin opittiin, että petolintuja havaitsee parhaiten iltapäivisin; silloin ilmavirtaukset ovat liitelylle otolliset.
Kevätmuutto oli huhtikuun lopulla Karin mukaan suurinpiirtein puolivälissä. Linnut saapuvat vuosittain melko samaan aikaan. Viimeisen viikon lämpimät yöt olivat tuoneet runsaasti lisää lajeja, mm. kuovien muutto oli paraikaa menossa. Yölaulajat tulevat vasta noin kuukauden päästä.
Retken loppupuolella syömme eväät lintutornin vieressä olevalla laavulla lintukirjoja tutkien. Kari oli tuonut mukanaan myös oman Vanjärvi-kirjansa, jossa on hänen kuvaamiaan upeita kuvia alueen linnuista.
Linturetkeilijät ovat selvästikin innoissaan ja tyytyväisiä aamuhetken antiin, ajatus yölaulajaretkestäkin jo herää. Kiitos Kari ja mukana olleet! Ehkä jatkossa entistä useammin lintu ei enää olekaan lintu, vaan sillä on oma nimensä.
Retken jälkeen golfkierrokselle lähteneet saivat vielä yhden birdie-havainnon, kun Päivi puttasi Ruutu 8:lla parin metrin putin sisään.
Lintu- ja golfharrastuksen yhdistäminen ei Karin mukaan toimi hyvin, vaikkei siltä täysin voi välttyäkään. Pitäydytään siis kentällä ensisijaisesti tutuissa birdie-havainnoissa ja toivotaan, että joskus bongataan eagle tai peräti albatrossi – unipinna useimmille toistaiseksi.
./. ”Peltosirkku”
PS: Ensi viikonloppuna 6.-7.5. on Bongaa päivä pihalla -tapahtuma, jossa lasketaan, kuinka monta lajia pihapiiristä löytyy yhden kevätpäivän aikana (joko lauantaina 6.5. tai sunnuntaina 7.5.) Samalla on tarkoitus nauttia lähiluonnosta ja viettää mukava lintupäivä.
