Ne kahdeksan viikkoa

Ripeän pelin avaimena on se, että lyöjä lyö ja ryhmä katsoo minne pallo päätyy. Itselläni on tapana sanoa ääneen arvioni siitä, mihin pallo päätyi, jos se ei jäänyt väylälle näkyviin. Tämä siksi, että parin muun lyönnin jälkeen on jo saattanut unohtua, mihin ensimmäisen lyöjän pallo suunnilleen meni.

Meidän peliämme nopeuttaa nykyisin se, että pitkän heinän alueita ei ole kovin paljon. Hyvä niin.
Olen vuosien saatossa pannut merkille, että juhannuksen molemmin puolin on kahdeksan viikon jakso, jonka aikana toimistotyötä tekevä golfari ehtii vielä kierroksen pelaamaan. Tänään 9.8. on menossa viikon 7 tiistai. Vielä on puolitoista viikkoa peliaikaa työpäivän jälkeen.

Harmillista on – ja on aina ollut – että kenttien kunto on parhaimmillaan silloin, kun illan pimentyminen alkaa jo rajoittaa arkikierroksia. Ainahan on toki mahdollista pelata yhdeksän reikää häiritsemättä aikaisemmin lähteneiden peliä. Muut oikaisut esim. Hillin puolen pelaaminen niin, että 14:ltä mennäänkin suoraan 17:lle edellyttää sitä, että edessä ei juurikaan ole pelaajia. Silloin 17. tii on tyhjä, eikä 16:lta ole tulossa peliä. Toinen ”short cut” mahdollisuus on Hillin 12:n jälkeen jatkaa 18:lle tiille. Tämä taasen edellyttää sitä, että 17:ltä ei ole tulossa pelaajia, joiden pelirytmiä oikaisu voisi haitata.
--
Erityiskiitos kentänhoidolle siitä, että viheriöt on saatu hienoon kuntoon. Iltakierroksella oman pikku haasteensa antaa se, että rönsyröllin ja kylänurmikan kasvu on päivän aikana hiukan erilaista. Tuntuu siltä, että rölli hidastuu nopeammin kuin kylänurmikka. Tämän olin panevinani merkille eilen Hillin 5:lla, jossa alamäkiputti jäi pari metriä lyhyeksi. Kolme puttia ja tupla korttiin.