Ohittaminen
​​​​​​​

Golfkierros kestää sen minkä se kestää. Kahden ryhmällä meillä kummankin kentän pelaa noin kolmessa tunnissa, jos on niin hyvä onni, ettei palloja tarvitse etsiä. Kolmen porukassa tulee vartti lisää ja täydellä neljän ryhmällä kierros menee helposti kolmessa ja puolessa tunnissa.

No pitääkö kaikkien pelata saamaa vauhtia – mihinkä meillä on kiire. No ei pidä. Kukin ryhmä voi hyvin pelata omaa ominaisnopeuttaan. Se sopii hyvin. Entä sitten, kun nopeampi porukka saavuttaa hitaamman – mitä silloin tapahtuu?


Jos edellä menevän ryhmän edessä on kokonainen tyhjä väylä, niin golfetiketin (golfarin hyvien tapojen malli) mukaan tarjotaan perässä tuleville ohitusta. Se, että tulee ohitetuksi ei ole minkäänlaisen häpeän aihe. Sen sijaan se, jos pelaa jarruna, eikä päästä takaa tulevia nopeampi ryhmiä ohi – se on hävettävää.


Golfari seuraa miten pelit kentällä sujuvat niin edessä kuin takanakin. Sujuvimmillaan ohitus onnistuu PAR 3 väylillä. Ensin greenille päin lyö ohitettava ryhmä ja odottelee sen verran, että ohittajat myös avaavat. Jos käy niin, että ohittavat eivät pääse viheriölle niin kaikki ne pelaajat, joiden pallon on viheriön ulkopuolella chippaavat tms. pallon viheriölle. Ensin puttaa ohittava ryhmä ja kun he ovat valmiit ja reippain askelin suuntaavat kohti seuraavaa tiitä, on ohitettavan ryhmän puttaus vuoro. Jälkimmäisen ryhmän puttailun aikana ohittava ryhmä on jo ehtinyt avaamaan seuraavalla väylällä ja ohitettujen tullessa tiille ohittavat ovat jo palloillaan lyömässä kakkoslyöntiään. Niinpä ohitetut pääsevät jatkamaan omaa peliään varsin sujuvasti.


Takaa tuleva ryhmä voi kysyä olisiko ohittaminen mahdollista, jos edellä menevät eivät jostain syytä hoksaa itse ohitusta tarjota. Pyyntöä ei huudeta räyhämoodissa, vaan se esitetään niin kohteliaasti kuin vain osataan. Ohitusta pyytämään kannattaakin panna ryhmä sivistynein jäsen – silloin kaikki sujuu mallikkaasti.